-->

tiistai 1. marraskuuta 2016

#35 Uusi hevonen, uudet kujeet!


7.10.2016 ajoi tallin pihaan auto, koppi perässään. Kopista talutettiin ulos minun uusi hevonen Awers, tutummin Aatu. 
Aatua me käytiinkin moneen kertaan kokeilemassa, näin ilmoituksen Hevostalli.netissä eikä montaa päivää mennyt kun löysin itseni hevosen selästä koeratsastuksen merkeissä. Kun hevosesta videot näin, en jaksanut edes videoita loppuun asti katsoa ja sanoin äitille: "Ei ihan mun tyylinen hevonen, mutta mennään kuitenkin kokeilemaan.." Mun mielipide muuttui hyvinkin nopeasti ja äiti oli tottakai ihan innoissaan, koska sydämmensä oli sulanut Aatulle heti, kun hevosen näki. 
Hevosia kyllä kierrettiin katsomassa myös sen jälkeen kun Aatua käytiin kokeilemassa, mutta joku silti tässä hevosessa veti puoleensa. Loppujenlopuksi jouduin tekemään päätöksen kahden hevosen väliltä, päätös ei todellakaan ollut helppo ja moneen kertaan mietin mitäs jos kumpikaan hevonen ei ole se oikea? .. Pitkän mietinnän jälkeen päädyttiin Aatuun, siinä oli kaikki mitä uudessa hevosessa toivoinkin olevan. 

Meillä on Aatun kanssa lähtenyt sujumaan todella hyvin, ollaan päästy valmentautumaan kunnolla ja me startataankin minun ja Aatun ensimmäiset yhteiset kisat 19.11. Jatkossa pääsette siis kuulemaan myös Aatun kuulumisia! :) 

Awers 7.10.2016 ->

-Walma




#33 Missing my darling..



Kuukausi on kulunut siitä kun Konna matkasi sen uuteen kotiin eikä ikävä todellakaan ole helpottunut, päinvastoin. Oon todella onnellinen, että Konna sai niin hyvän kodin, mutta toisaalta mua taas harmittaa aivan suunnattomasti kun päästiin niin hienon ponin jatkamaan matkaansa..

Kyllä, tiedän että päätös oli suurimmaksi osaksi mun oma. Päätöstä mietin todella pitkään, monet itkut itkin kun kertakaikkisesti en vain tiennyt mitä teen, olin täysin hakoteillä. Ja älkääkö käsittäkö väärin, ei, en Konnan myymistä kadu. Näin oli ponin kannalta parempi, se pääsi kotiin, jossa siltä ei vaadita sitä mihin se ei pysty. Konna antoi mulle kaikkensa ja vielä enemmän. Parempaa ponia ei olisi voinut löytyä.



Konna muuttu meillä ollessaan niin paljon eikä loppupuolella Konnaa olisi edes voinut uskoa samaksi poniksi mitä se meille tullessaan oli. Konna oli meille tullessaan joissain tilanteissa todella arka ja pelokas, viimeisinä päivinä pystyin tekemään ponin kanssa mitä ikinä mieleen juolahtikaan, Konna oli aina mukana kympillä eikä se koskaan jättänyt yksin. Alkuajoilla en pystynyt missään vaiheessa miettimään, että vielä jonain päivänä pystyisin laukkaamaan sillä täysiä ilman käsiä, tätä me loppupuolella teimme ja siitä huomasi kuinka paljon Konna minuun luotti.
Konna ei ehkä ollut maailman hienoin ja näyttävin poni, mutta se omisti maailman kultaisimman sydämmen eikä se koskaan tehnyt pahaa kenellekkään, ei edes kärpäselle. Monet ajatteli, että Konna on kamalan vihainen, se ei missään tilanteissa ollut vihainen, sitä piti vain osata käsitellä, jotta luottamuksen sai. Ja luottamusta ei todellakaan helposti saanut, siihen meni monia kuukausia, päiviä ja tunteja.


Konna viimeisenä kahtena viikkona. 

Päivääkään ei ole mennyt ettenkö olisi Konnaa ikävöinyt, mun rakkain on nyt 200km päässä ja se tosiaan sattuu.. Toivon todella, että jonain päivänä Konnan vielä nään. 


Listen me, I love you all of my heart and i never forget you. I promise. 

Miss you so much my darling, stay safe. Im here for you. <3 

-Walma